Nyrölän luontopolulla

Tänään, ennen metsään lähtöä, oli pakko käydä läpi akun heiluminen. Vaivasi mieltä. Otin akun pois ja tarkastin kaikki kiinnitykset jotka olivatkin löysällä. Laitoin kunnon asennusliimaa muttereihin ja lattaraudan sekä akunpidekkeen väliin. Yhden mutterin vaihdoin, koska se ei ollut tarpeeksi pitkä ja siitä syystä ei kiristynyt laisinkaan. Jos asennuksesta maksaa niin tällaista ei mielestäni saisi ilmetä, mutta nyt on akku tiukasti kiinni ja tuntui maastossa kestävän hyvin heilumatta.

Heti tuli eteen tilanne missä tarvitsen autoa, koska luontopolulle on matkaa yli 20km niin aivan mahdotonta päästä koirien kanssa metsään, jos ei käytä autoa. Oma auto myynnissä, mutta vielä pihassa niin hypättiin koirien kanssa siihen ja pyörä perään.

Tulevaisuudessa meidän perheeseen toki jää vielä yksi auto, mutta minun ei sillä ole tarkoitus omia ajojani ajella. Koirien kanssa lenkkeilyajot siis luokitellaan "lasten harrastus menoihin" niin en ihan hirveästi fuskaa, kun kaikki yksityisajot hoidan fillarilla. Vaikka ei sitä tiedä, jos vielä joku päivä hommaan pyörään peräkärryn koirille :D

                                                                     
                                          Lähtötunnelmissa.

       
                                                           Voi näyttää helpommalta kuin onkaan. Meni taluttaen.

                                                           
                                                          Lautalla koko poppoo yli.

                                         Laavulla koirat ihmetteli, että missäs ne makkarat on. No, nehän unohtuivat tietenkin kotiin.

Nyrölä on kiva lenkki ajella ja paikoin, ainakin minulle, sen verta haasteellinen, että taluttamalla mentiin. Pidempi saisi olla n.3km, kun on auttamatta liian lyhyt lenkki fillaroiden. Pitkospuiden ajelu osottautui paljon haasteellisemmaksi kuin olisin kuvitellut ja muutaman "melkein kaatumisen" jälkeen pääsin jonkinlaiseen rytmiin ja tekniikkaan kiinni, mutta haasteellista ja tarkkaa hommaa.

               
                                                          Pitkospuita riitti.

Pyörä toimi jälleen mainiosti. Ylämäessä käytin 5 tason avustusta, mutta tasasella riitti ykkönen. Muuten vauhti karkasi nopeasti liian kovaksi. Tarkassa maastoajossa on hyvä, kun voi edetä pelkällä kaasulla, koska silloin kokematon ja taitamaton kuski voi haasteellisessa kohdassa keskittyä polulla- ja pystyssä pysymyseen.