Laajavuoren maisemissa

Tänään lähdettiin koirien kanssa valloittamaan Laajavuorta. Keli oli mahtava ja ihmisiäkään ei montaa nähty eli onnistunut reissu :)

                                                           Porukassa mentiin.

Ensimmäisen kerran hyppäs ketjut paikoiltaan, kun vauhtia oli ylämäkeen ihan riittävästi, mutta sellaista sattuu. Ketjut takas ja meno jatkui. Tavattiin toinenkin fatbike, tosin ilman sähköä liikkuva, hetki ajeltiin samaa matkaa, mutta tällä pääsee sen verran vaivattomasti ja vauhdilla, että tiet erkanivat nopeasti. Taisin kuulla, että mä huijaan, mutta mitä vielä - elämästä pitää nauttia :)

                                                           Piti vähän hidastaa, kun paksu poika ei meinannu vauhdissa mukana pysyä. Mooses ei taida tykätä sähköavusteisista polkupyöristä :)

Sitten hulluuksissani lähdin nousemaan lumista rinnettä joka lumen jälkeen muuttui löllöksi mudaksi. Pyörä meni hyvin vaikkakin jyrkässä nousussa lumella alkoi pito loppumaan.

                                                           Tässä vaiheessa vielä kaikki hyvin.

Lopputulos, kuten arvata saattaa oli, että ihan ylös ei menty, koska olin yltäpäältä kurassa ja totesin, että ihan ei noi pikku lokasuojat riitä pahimpiin paikkoihin.

                                                           Kuva ei kerro koko totuutta.

                                          Tuli pesuhommia.

Ensimmäisen lämpimän ja aurinkoisen päivän kunniaksi ei makkaratkaan unohtuneet reissusta.

ja Hilma odotti omaansa valmiina pöydässä. Yritin muistuttaa tyttöä, että elävä liha ei nouse pöydällä :)

                                         Koirat nauttivat lenkin leskellä viilentävästä kylvystä.

10 km meni metsässä, että heilahti. Sitten kotiin, pyörä pesuun ja lähdin vielä kauniin päivän innoittaman ajelemaan kaupungille. Pari duunikaveria kävi kokeilemassa fatladyä ja olivat aivan innoissaan ja tykästyivät pyörään kovin. Kyselyjä satelee, kun tolla ihmisten ilmoilla liikkuu. Paljon maksaa, kuinka kovaa kulkee jne, Eräs tuntematon mieshenkilö kysyi lopuksi, että eikä riitä jaloissa potku muuten. Totesin, että ei :) ja totta puhuin. Ei näitä reissuja olis ilman sähköä tullut tehtyä. Tänään lasissa reilu 20km pyöräilyä, kun on helppoa niin sitä tulee tehtyä enemmän. Ehkä siinä piileekin sähköavusteisin pyörän liikunnan lisääntymisen juju.