Aurinko paistoi ja ajatus oli lähteä Laajikseen pitkästä aikaa ajelemaan Fatladyllä (fattisähkis) koirien kanssa. Menomatkalla alkoi kuitenkin kaatosade, mutta päätettiin Mooseksen ja Hilman kanssa, että nyt mennään eikä meinata. Takaraivossa kaiveli Laajiksen huipulle ajo joka kevät talvella oli jäänyt puolimäkeen lumen ja upottavan maan takia. Hetkellinen kaatosade huolehti siitä ettei kuivana eikä puhtaana säilyttäisi tälläkään reissulla. Päätös oli kuitenkin huipulle yrittämisestä syttynyt ja se taas tiesi sitä, että matkaan lähdettiin. Vaikka tahtotilana eivät vedäkkään vertoja Aino-Kaisa Saarisen päättäväisyydelle (Aino-Kaisa Saarinen, Tahto) niin hetkellisesti ne kuitenkin ovat varsin periksiantamattomia.
Tässä lopputulos. Huipulle päästiin läpimärkinä ja rapaisina. Ajovirheestä johtuen viimeiset muutama kymmenen metriä jouduin pyörää ylös työntämään, mutta huipulle päästiin. Vähän jäi kaivelemaan lopun muutamat metrit jotka jouduin taluttamaan, mutta niin jyrkässä kohdassa ei ole enää toivoa päästä pyörällä jatkamaan, jos satulasta tiput... jyrkkyys on sitä luokkaa, että paikalta lähteminen on, ainakin minulle, mahdoton tehtävä.
Maisemat yli Jyviksen olivat kuitenkin kaiken vaivan arvoiset :)
Matka huipulta jatkui Laajiksen latupohjilla ja aurinkokin suvaitsi tulla seuraksemme loppuajaksi, kun koirien kanssa paineltiin lähes tyhjillä teillä.
Mooses koittaa perässä pysyä minkä paksupoika vaan jaksaa.
N. 10km pyöräiltiin ja lopuksi koirat pääsivät uimaan Vuorilammen kirkkaaseen ja lämpimään veteen (sopivasti lähti koirista kura ja rapa)
Oli meillä hieno reissu :) ja Fatlady on se vaan pyörien kuningatar, long live the Queen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti